42 vuotta ja 4,5 miljoonaa tarjoiltua ateriaa
Tänä kesänä Pippurimylly juhlii 42-vuotissyntymäpäiviään.
Turkulaisen ravintolakulttuurin ytimessä jo viidellä eri vuosikymmenellä palvellut ravintola avasi ovensa ensimmäistä kertaa 18. heinäkuuta 1974.
Vielä tänäkin päivänä tuo sama ovi Martinmäessä aukeaa joka aamu, kun isä Osmo Ravantti
sekä veljekset Viljo
ja Matti
saapuvat valmistelemaan ravintolaa uutta päivää varten.
Jos nykyään Martinmäki mielletään tyylikkään idylliseksi kaupunginosaksi, vielä 70-luvulla alue oli vaatimaton ja kulmista karhea työväenkortteli. Pippurimyllyn tiloissa aiemmin ollut kuppila Martinex oli saanut hieman levottoman kaljakievarin maineen. Niinpä Osmo ja Helena Ravantilla oli joukkoineen työtä myös toimitilojen imagon kääntämiseksi päälaelleen. He halusivat perustaa perheravintolan, joka tarjoaisi ranskalaishenkistä, mutkatonta ja maistuvaa ruokaa ‒ sekä lounasaikaan että illalliseksi. Näin myös kävi.
Hyvää ruokaa arvostavat asiakkaat löysivät Pippurimyllyn nopeasti. Laadukkaita annoksia seurasivat laadukkaat juomat. Ravintola olikin osaltaan mukana tuomassa Turkuun sivistyneempää viinikulttuuria. Ranskalaiseen ruuanlaittoperinteeseen nojaava ruokalista sai myös italialaisia sävyjä. Vain harva tietää, että ensimmäistä kertaa pizzauuni lämpeni Turussa juuri Pippurimyllyn keittiössä.
Tällaiset Turun gastronomisen historian alaviitteet, pienet kulinaristiset kuriositeetit, kertovat innosta ja omistautumisesta, jolla Pippurimyllyssä tarjoillaan nykyisinkin kolmisensataa annosta päivässä.
”Pippurimyllyn asenne on ollut alusta asti se, että pysytään määrätietoisesti samalla kurssilla, eikä säntäillä trendien perässä. Se mitä tehdään, tehdään kunnolla”, Osmo kuvailee. ”Olemme pysyneet asiallemme uskollisina.” Ehkei siis ole sattumaa, että Pippurimylly on vanhin Turussa yhtäjaksoisesti samalla konseptilla toimiva ravintola ‒ vieläpä saman omistajaperheen alusta asti luotsaama.
Isänsä kanssa samoilla linjoilla ovat Viljo ja Matti, perheen toinen ravintoloitsijasukupolvi. Jo 17 vuotta Pippurimyllyn keittiössä taikojaan tehnyt Matti tekee mielellään töitä käsillään. Hän uskoo ruokaan: ”Hyvä ruoka maistuu aina, jonkun pitää vain ensin valmistaa se. Mun sydän on keittiössä.”
”Ai mitä olen oppinut ravintolan pyörittämisestä?” Matti pohtii hetken ja vastaa sitten: ”Rasvakeittimen hanat kiinni ennen täyttämistä.” Hieman vakavoiduttuaan hän kuitenkin lisää: ”Tarjoa asiakkaille sellaista, mistä pitäisit itsekin.”
Viljo puolestaan on jo kymmenisen vuotta ottanut hallinnollista vetovastuuta muistakin perheen ravintoloista. ”Ei valmista tule edes 42 vuodessa, vaan aina on varaa parantaa”, Viljo linjaa. Vaikka perinteistä aiotaankin pitää kiinni esimerkiksi ruokalistan ja tunnelman suhteen, myös kehitystä on tiedossa. ”Yksi asia, jossa haluamme pysyä ajan hermolla, on ympäristöajattelu. Jatkossa tulemme kiinnittämään entistä enemmän huomiota kestävään kehitykseen toimintatavoissamme ja arvoissamme. Luonnossa liikkuminen on meille kaikille rakas asia. Haluamme valinnoillamme vaikuttaa siihen, että myös seuraava sukupolvi pääsee nauttimaan puhtaasta luonnosta.”
Osmo, Viljo ja Matti seisovat Pippurimyllyn oven edessä yhteiskuvaa varten, mutta hyvää kuvaa hankala saada, koska nauru on näillä kolmella sen verran herkässä. Tekemisessä näyttäisi olevan samaa pilkettä ja iloa kuin silloin 42 vuotta sitten, jolloin kaikki oli vasta alussa.